Hyvinvoiva Kainuu

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisblogi

Avainsana-arkisto: köyhyys

Onko 12,5 euroa kuukaudessa liikaa vai liian vähän lapsen harrastusmenoihin?

Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa toimeentulotukea käsitellään monesta eri näkökulmasta. Ajankohtainen asia on esimerkiksi perustoimeentulotuen siirtyminen Kelan myöntämäksi etuudeksi.  Myös viime syksynä huomiota herätti kuntien erilaiset myöntämiskäytännöt maahanmuuttajaperheiden lastenvaunuihin. Keskustelun sivuun on kuitenkin jäänyt kuntien väliset erot esimerkiksi täydentävässä ja ehkäisevässä toimeentulotuessa. Toimeentulotuen alikäytöstä käydään vain akateemista keskustelua.

THL:n ylläpitämästä tilastokuutiosta selviää alue- ja kuntakohtaiset erot toimeentulotukimenoissa. Sosiaali- ja terveysministeriö esimerkiksi suosittelee, että kunnat budjetoisivat ehkäisevään toimeentulotukeen 3,3 % toimeentulotukimenoista. Vuonna 2013 tämä suositus ei toteutunut ja ehkäisevään toimeentulotukeen käytettiin koko maassa 2,7 % kaikista toimeentulotukimenoista. Kainuussa suhdeluku oli 3,2 % vuonna 2013.

Paljonko harrastusmenoihin, lastenvaunuihin tai hautajaisiin?

Yleisellä tasolla olevien erojen lisäksi myös kuntien välillä on suuria eroja yksityiskohdissa. Se kuinka paljon esimerkiksi lapsiperheiden harrastusmenoja tuetaan, kuinka arvokkaat lastenvaunut toimeentulotuella saa hankkia tai mitä kaikkea kustannuksia huomioidaan hautajaismenoissa vaihtelee. Kainuun soten toimeentulotuen myöntämisohjeissa lasten harrastusmenojen enimmäismääräksi voidaan kuittia vastaan myöntää 150 euroa vuodessa. Edelleen hautajaismenoina ei Kainuun sotessa huomioida hautakiveä, muistotilaisuudesta aiheutuvia tai kuolinilmoituksesta aiheutuvia kustannuksia. Nämä yksityiskohdat selittävät joiltain osin kustannusten vaihtelua kuntien toimeentulotukimenoissa. Toki toimeentulotukea hakeneiden ja saaneiden kuntalaisten määrä vaihtelee paljon alueellisesti, esimerkiksi vuonna 2013 Ahvenanmaalla 2,8 % asukkaista sai toimeentulotukea, kun Pohjois-Karjalassa tuen piirissä oli 8,6 % asukkaista. (THL/SOTKAnet)

Kunnallinen sosiaalipolitiikka mahdollistaa tai estää

Vaikka toimeentulotuen perusosa on Kelan myöntämä etuus vuodesta 2017 alkaen, kunnalliseen itsehallintoon ja päätöksentekoon jää edelleen suurelta osin valta päättää asioista: kuinka paljon toimeentulotukea myönnetään missäkin tilanteissa köyhimmille kuntalaisille. Näillä päätöksillä osaltaan mahdollistetaan tai kavennetaan heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten ja perheiden mahdollisuuksia ylläpitää omaa terveyttä ja hyvinvointia.

Toimeentulotukitilastojen rinnalla onkin syytä pohtia toimeentulotuen kattavuutta julkisena palveluna. Samaan aikaan, kun koko maassa 7 % sai toimeentulotukea vuonna 2013 (THL/SOTKAnet), jopa 20 % suomalaisista oli joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissäkäynneistä rahan puutteen vuoksi (Kaikkonen ym.). Tämä osaltaan kuvaa sitä, miten sosiaaliturvan alikäyttö voi osaltaan ylläpitää väestön pahoinvointia.

Kirjallisuus

Kaikkonen R, Murto J, Pentala O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Ahonen J, Vartiainen E & Koskinen S. Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010-2014. Verkkojulkaisu: http://www.thl.fi/ath

lähde: THL

Toimeentulotukimenot menolajeittain Kainuussa v. 2006-2013, lähde: THL

Mainokset

Ovatko sosiaalinen pienlaina ja luotto täsmälääkkeitä köyhyyteen?

Kunnan yleinen pienituloisuusaste Kainuussa (shp) ja koko maassa vuosina 1995-2012. Tilastolähde: THL/SOTKAnet, id 3099

Talouden taantuma, työttömyys ja köyhyys ovat viime vuosina heikentäneet kuntalaisten ja kotitalouksien mahdollisuuksia selvitä taloudellisista ongelmista. Kunnan yleinen pienituloisuusaste sekä lasten pienituloisuusaste ovat kasvaneet rajusti koko maassa 1990-luvun laman jälkeen. Kainuussa ja Kainuun kunnissa muutos on ollut vielä rajumpaa ja vuonna 2012 kainuulaisista 16,4 % jäi suhteellisen pienituloisuusrajan alle. Pienituloiseksi lasketaan henkilö, jonka tulot ovat alle 60 % mediaanitulosta (THL 2014). Pienituloisuus oli vuonna 2012 lähes kaikissa Kainuun kunnissa koko maata yleisempää. Myös maksuhäiriömerkinnät ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina ja tällä hetkellä maksuhäiriöisten henkilöiden määrä on yli 367 000.

Köyhyys sairastuttaa

Taloudelliset ongelmat ja erityisesti ylivelkaantuminen vaikuttavat kuntalaisten hyvinvointiin. Tuoreen kirjallisuuskatsauksen (Turunen & Hiilamo 2014) mukaan ylivelkaantuminen on yhteydessä itsetuhoisuuteen, masennukseen, heikompaan terveyteen sekä terveydelle haitallisten selviytymiskeinojen käyttöön. Lisäksi tuoreen rekisteritutkimuksen mukaan ylivelkaantuminen on yhteydessä erityisesti naisten suurempaan sairastavuuteen ja pitkäaikaiset maksuvaikeudet ovat yhteydessä psykooseihin ja diabetekseen (Blomgren, Maunula & Hiilamo 2014). Köyhyys myös sairastuttaa ja kuntalaisten mahdollisuudet oman terveytensä edistämiseen ja ylläpitämiseen vaihtelevat väestöryhmittäin (ks. Hiilamo ym. 2011).

Saumattomilla palveluilla tukea

Kuntalaisten köyhyyteen ja ylivelkaantumiseen voidaan vaikuttaa kuitenkin monin keinoin. Tällä hetkellä esimerkiksi sosiaalinen luototus on ehkä vähiten tunnetuimpia sosiaalihuollon välineitä ylivelkaantuneiden kuntalaisten auttamiseksi. Sosiaalinen luotto on tällä hetkellä käytössä vain alle 30 kunnassa, vaikka laki sosiaalisesta luototuksesta astui voimaan jo vuonna 2002. Kainuussa sosiaalinen luototus on alkamassa Kainuun soten järjestämänä vuonna 2015.

Sosiaalinen luototus kytkeytyy sosiaalihuollon toimeentuloturvan ja sosiaalityön lisäksi talous- ja velkaneuvontaan ja näiden palveluiden tulisi muodostaa saumaton palvelukokonaisuus. Sosiaalisella luototuksella on myös kiinteä yhteys toimeentulotukeen, koska sosiaalinen luototus on hyvin lähellä ehkäisevää toimeentulotukea. Sosiaalisella luototuksella voidaan joissakin asiakaskohtaisissa tilanteissa ehkäistä myös toimeentulotukikustannusten lisääntymistä. Periaatteessa sosiaalisen luototuksen toimeenpanosta aiheutuu kunnalle vain vähän kustannuksia, koska alkupääoma palautuu pitkällä aikavälillä takaisin.

Kainuu pilottialueena

Kunnallisen sosiaalisen luoton lisäksi Takuu-Säätiö on käynnistänyt pienlaina -hankkeen, joka muistuttaa monella tapaa sosiaalista luototusta. Hankkeessa kehitetään vuosina 2014-2017 pienlainatoimintaa erityisesti pienituloisille kotitalouksille. Sosiaalisia pienlainoja myönnetään esimerkiksi välttämättömiin kertaluonteisiin menoihin ja hankintoihin kokeilukunnissa (mm. Kajaani ja Paltamo). Takuu-Säätiön hankkeessa ennaltaehkäistään ylivelkaantumista ja selvitetään edellytyksiä sosiaalisen luototuksen toteutumiselle laajemmin Suomessa. Kainuu on pienituloisuutensa vuoksi erityisen soveltuva alue kokeilulle.

Sosiaalinen luotto voidaan myöntää henkilölle, jolla ei ole mahdollisuutta saada kohtuuhintaista luottoa muulla tavoin, mutta kuitenkin kyky suoriutua takaisinmaksusta. Yleisimmät syyt luoton saamiseen ovat viime vuosina Suomessa olleet kulutus- ja ulosottovelat ja talouden hallintaan saattaminen. Takuu-Säätiön pienlainoja myönnetään välttämättömiin kertaluonteisiin menoihin ja hankintoihin.

Vasta tulevat vuodet näyttävät, miten sosiaalinen luotto ja pienlainat tukevat kuntalaisten itsenäistä talouden hallintaa. Sosiaalisella luotolla ja pienlainatoiminnalla voidaan kuitenkin edistää kuntalaisten itsenäistä taloudellista selviytymistä, ehkäistä ylivelkaantumista, hidastaa toimeentulotukikustannusten kasvamista sekä edistää kansanterveyttä. Sosiaalinen luotto on hyvä käytännön esimerkki investoinnista hyvinvointiin, jonka tulokset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä.

Edit (6.5.2015): Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän myöntämästä sosiaalisesta luotosta saa lisätietoja Kainuun soten Internet-sivuilta.

Kirjallisuus:

Blomgren, Maunula & Hiilamo. 2014. Sairastuttaako velka? 15 vuoden seurantatutkimus pitkäaikaisesti ylivelkaantuneista. Yhteiskuntapolitiikka 79:2014.

Hiilamo, Hänninen & Kinnunen. 2011. Huono-osaisuuden ja sairastavuuden kytkennästä diakonian asiakkailla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2011:48.

(julkaistu Kainuun soten Intranetissä 21.11.2014)